zoom_in
- visibility82
posted 8 months ago, edited 8 months ago
Hey love cave story
More From family_staralternate_emailAlienshauntedmyworldSee Morearrow_outward
Similar ArtworksSee Morearrow_outward
Ruusuja demoniltaTensecklan päiväkirja[ Yhdeksän päivää ennen päättymisjuhlaa ] Aivan yllättäen koko kylä oli muuttunut aavemaisen hiljaiseksi. Epätietoisuutta seurannut pelko ja hämmennys pitivät asukkaita tiukasti otteessaan päällikkömme käskettyä jokaista painumaan sisätiloihin suojaan. Meidän oli pysyttävä taloissamme kunnes hän ilmoittaisi ulkona liikkumisen olevan jälleen turvallista. Syytä tälle hän ei kertonut. Uskon kuitenkin, että lähes jokaisella kyläläisellä on aavistus siitä mistä tässä kaikessa onkaan kyse. Onnekkaita ovat ne hölmöt, joiden mieleen ei ole juolahtanutkaan että kyseinen tilanne voisi olla sen takana, sillä heillä on säilyvä tietynlainen mielenrauha. Itse pelkään pahinta. Pelkään kenties enemmän kuin kukaan muu. Minulla on tunne, että päällikkö on tehnyt pahan virheen. Päällikön kirjoitelmat[ Yhdeksän päivää ennen päättymisjuhlaa ] Lienee kohtalon ivaa, että historia toistaa itseään näin karmaisevalla tavalla vain juuri ennen kesän päättymisen vuoksi järjestettävää juhlaa. Mahtaako keneltäkään löytyä enää rahtustakaan juhlamieltä tämän murhenäytelmän jälkeen? Vai kohentaako tämä vain väkemme mielialaa juhlapäivän aikana, sillä silloin meillä on syytä riemuita demonin kukistumista jälleen kerran? Toivon vain, ettei tämä eriskummallinen tilanne vaikuta lähitienoon henkiin tavalla, josta seuraisi lisää vastoinkäymisiä kylällemme. Demonin paluun jälkeen on välttämätöntä, että kaikki sujuu juhlan aikana hyvin. On valitettavaa, että tämän piti sattua minun aikanani. Moniin, moniin sukupolviin demonia ei ole näkynyt kylässämme meitä suojelevien pyhien voimien ansiosta, mutta nyt… Syntinen on sallinut vitsauksen päästä keskuuteemme. Kylän päällikkönä olen kantanut vastuuni ja ottanut tilanteen haltuuni. Jäljitin tietäjä Ocironin avulla syyllisen, jotta tämä pahuus voitaisiin kitkeä pois joukostamme. Minut tullaan muistamaan kylämme historiassa miehenä, joka nujersi pahansuovat voimat ja palautti rauhan sukupolvien ajaksi. Aion varmistaa demonin vähintäänkin heikkenevän niin paljon, ettei se kykene vuosisatoihin näyttämään irvokkaita kasvojaan näillä main. Täydellinen turmio olisi mitä ihanteellisin, mutta en toivo liikoja. Syntinen on saatu kiinni ja Ociron tekee parhaillaan valmisteluja demonin hävittämiseksi perinteiden mukaisesti. Kun puhdistavat liekit tulevat roihuamaan ja kurkottelemaan kohti taivaita, pelon on määrä kaikota hirviön mukana. Toivottavasti sisintäni riipova viha ja häpeä hälvenevät niiden myötä. Syyllinen petti meidät kaikki ja asetti koko kylän vaaraan. Tämä anteeksiantamaton teko riittää syyksi vihan kytemiselle, mutta tämänkertainen tapaus on kannaltani mutkikkaampi ja täten sisältää moninaisemman joukon tunteita. Syntinen ei ollut kuka tahansa kyläläinen, vaan oma poikani Balyrym. Hän ei ansaitse enää oikeutta olla päällikön poika. Kylän aikakirjat – ote tietäjä Ocironin merkinnöistä[ Yhdeksän päivää ennen päättymisjuhlaa ] Jokainen meistä tuntee kauan sitten tapahtuneen tarinan, joka yhä edelleen vaikuttaa elämiimme. Eräs kauhistuttava olento, lajilleen ominaisesti häijy ja kieroutunut, riivasi kyläämme. Tuoden mukanaan vain kärsimystä, tuhoa ja ajoittain myös kuolemaa, demoni tuomitsi kylän pelon aikakaudelle. Silloinen päällikkö oli läheinen muuan voimallisen hengen kanssa – jopa niin läheinen, että jotkut sanovat hengen olleen hänen jälkeläistensä äiti. Lukuisten epäonnistuneiden karkottamisyritysten jälkeen päällikkö ymmärsi, ettei hänestä tai kenestäkään muusta olisi häätämään demonia pois heidän mailtaan, joten hän kääntyi hengen puoleen, anoen tältä apua kylän vapauttamisessa pirullisen olennon kirouksesta. Henki myöntyi ja auttoi kyläläisiä valmistamaan sielullisen pyhän suojauksen kylän ja koko lähiseudun ympärille. Se toimi kuin näkymätön, täydellinen kilpi, josta demoni ei kyennyt pistämään lävitse. Tämän asettamisen jälkeen henki ajoi turhautuneen ja raivostuneen olennon matkoihinsa. Oli kuitenkin varmaa, että se ei tyytyisi nielemään tappiotaan, vaan palaisi vielä jonain päivänä hakemaan hyvitystä. Kotiamme ympäröivä suoja oli muuten täydellinen yhtä heikkoutta lukuun ottamatta. Vaikka demoni ei omin voimin pääsisikään tunkeutumaan sen sisälle, näin saattoi kaikesta huolimatta käydä, mikäli joku kyläläisistä kutsuisi sen tänne. Tähän kuitenkin vaadittaisiin suurta syntiä kantava ihminen; joku, jonka mieli olisi liian heikko kyetäkseen vastustamaan olennon kuiskuttelemia houkuttelevia sanoja ja lupauksia. Siinä tapauksessa, että demoni onnistuisi solmimaan liiton tällaisen syntisen ihmisen kanssa, syntinen olisi vangittava ja poltettava roviolla. Vain siten tällainen side saataisiin rikottua. Demonin vaikutuksen alainen ihminen toimii kuin ankkurina suojausten sisällä, estäen pyhää voimaa torjumasta helvetillistä olentoa pois maalta, jolta se kauan sitten karkotettiin. Ihmisen kantamat synnit myös ruokkivat ja vahvistavat sitä antaen sille voimaa vastustaa kylämme ympärille asetettuja siunauksia. Syntisen polttaminen roviolla hyödyttää myös turmeltua sieluparkaa, sillä puhdistavat liekit vapauttavat hänet demonin otteesta ja takaa hänen sielulleen turvallisen matkan tuonpuoleiseen. Demoni ei kykene enää ottamaan sitä haltuunsa. Suren kovasti sitä, että meidän aikanamme keskuudestamme löytyi rappioitunut heikko mieli. Ja mikä pahinta, syntinen osoittautui päällikön omaksi pojaksi. Tämä tuli täytenä yllätyksenä meille. Hän vaikutti aina kunnon pojalta. Jokainen meistä oletti hänen jatkavan isänsä jalanjäljissä. Myönnän kuitenkin huomanneeni hänen viimeaikaisen alakuloisen käytöksensä. Sydäntäni painaa syyllisyyden raskas taakka, sillä jos olisin uhrannut hetken omaa aikaani tarkistaakseni onko hänellä kaikki kunnossa, olisin ehkä voinut auttaa häntä ennen kuin asiat olisivat kehittyneet täksi onnettomaksi tilanteeksi. Tämä on raskasta aikaa päällikölle. Hän rakasti poikaansa kovasti ja oli kovin ylpeä tästä. Vaikka hän kätkeekin sen vihalla, tiedän, että päällikön sisintä täyttää pohjaton murhe. Olen yllättynyt ja myös ihailen häntä siitä, että hän kykenee hoitamaan asian hänen velvollisuuksiensa vaatimalla tavalla. Kuka tahansa ei pysty sivuuttamaan rakkautta tehdäkseen sen, mikä on suuremman hyvän eduksi. Kenties jos olisin voimakkaampi, vanhempi, viisaampi ja hallussani olisi enemmän aikaa, voisin ratkaista tilanteen toisella tavalla ja pelastaa Balyrymin. Balyrymin viimeiset sanat[ Kahdeksan päivää ennen päättymisjuhlaa ] Virun kylmässä ja lohduttomassa sellissäni yksin kuolemaa odottaen. Perimätiedon mukaan minua odottaa pelastus, mutta itse näen sen silkkana kuolemantuomiona. Mutta ehkä se on mitä ansaitsen typeryydestäni… Pian koittaa hetki, jolloin ahnaat liekit syövät minut elävältä, mutta elämäni päättymisen pohdiskelun sijaan ajatukseni kulkevat toisaalla. Joka tapauksessa minä olen jo kuollut. Mitä minulle tapahtuukin… En välitä siitä enää. Kuka ikinä tuleekaan lukemaan nämä viimeiset sanani, haluan teidän tietävän, että otan nöyrästi vastaan isäni ja koko kyläni vihan. Ymmärrän täysin miksi jokainen on kääntänyt minulle selkänsä ja hylännyt minut. Heillä on siihen oikeus. Kunpa vain hän voisi antaa minulle anteeksi… Aivan… Tein sopimuksen demonin kanssa rakkauden vuoksi. Menetin sydämeni väärälle henkilölle. En saisi tuntea näin häntä kohtaan. Yritin kovasti näivettää nämä tunteet pois sydämestäni unohtaakseni ne, mutta ne olivat sitkeitä eivätkä suostuneet kuolemaan. Kiduin rakkauden tuskassa päivästä toiseen… Haikailin usein hänen peräänsä, havahtuen kuitenkin pian karuun todellisuuteen, jossa tiesin, etten koskaan saisi häntä vierelleni. Onko olemassa mitään pahempaa kärsimystä kuin se, ettei voi koskaan näyttää toiselle kuinka paljon tämä todella merkitsee sinulle? Sitten kohtasin sen demonin… Se lupasi auttaa minua pääsemään eroon minua hallitsevista sydänsuruista ja tarjota onnen, jonka ansaitsen. Se lupasi, että tulisin saamaan vastarakkautta armaaltani. En ole eläessäni kuullut yhtä taivaallisia sanoja… Tietenkin tuntien vanhan tarinan pahamaineisesta olennosta olin epäileväinen ja varautunut demonia kohtaan, mutta lienee tarpeetonta mainita, että lopulta se sai minut sanoillaan ja lupauksillaan pauloihinsa. En toivonut elämältäni mitään muuta kuin että minun olisi sallittu olla yhdessä rakastamani henkilön kanssa. Hän tuskin koskaan osaa edes aavistaakaan kuinka hän merkitsee minulle enemmän kuin kykenen sanoilla ilmaisemaan. Miksi näiden tunteiden piti johtaa tähän? Nyt jopa demoni on unohtanut minut. Vaistoan sen läsnäolon, mutta se ei ole täällä lähettyvilläni, vaan vaeltaa ympäri kylää. Luulen, että asukkaiden mieliä täyttävät pelko ja huoli vain ruokkivat ja vahvistavat sitä entisestään. Se olento nauttii tästä isän asettamasta tilanteesta täysin, eikä vaikuta olevan lainkaan huolissaan, vaikka se ehkä tietää mitä pian tulee tapahtumaan. Aavistan pahaa. Rukoilen koko sielullani, ettei se pirulainen ehdi kasvaa liian väkeväksi siihen mennessä, kun välillemme solmittu side katkaistaan. En minä tässä tilanteessa muuta voikaan kuin rukoilla… Tiedän olevani vain heikko typerys, mutta jos olisi olemassa vaihtoehtoinen keino demonista eroon pääsemiseksi, antaisin kaikkeni sen vuoksi, että saisin korjattua erheeni uhraamatta kenenkään elämää. Moputan kirje[ Kahdeksan päivää ennen päättymisjuhlaa ] Rakas äiti ja isä… Minulla ei ole aikaa löytää sopivia sanoja ilmaisemaan, kuinka paljon teitä rakastan. Ystäväni on pulassa ja minun on autettava häntä. Tunnen hänet paremmin kuin lintu taivaan ja tiedän, ettei hän ole voinut tehdä mitään väärää. En voi kuitenkaan todistaa mitään – siksi muiden vakuuttaminen hänen syyttömyydestään tuskin tulee onnistumaan. Minulla on vain yksi vaihtoehto. Mutta tiedän sen olevan oikein. Emme ehkä koskaan palaa takaisin kylään. Haluan teidän tietävän, että tulen aina rakastamaan teitä. Pidän teidät lähellä sydäntäni, minne sitten ikinä kuljenkaan. Toivon tämän tiedon tuovan lohtua teille. Hyvästi – ja anteeksi.Kiss From A ButterflyHe couldn't believe it. He just couldn't. He didn't want it to end like this. His daughter, the only significant thing in his life, had lost the fight. She had fought against her sickness for so long and he, a poor man, was unable to do anything but to watch her suffer and pray that if there was some high divine power somewhere above, they would hear his plead. But they didn't – if there even was any deity listening, that is. He had tried to seek help from healers, but it was all in vain. They had ended up being all alone with their painful problem, dwelling in despair. And so, it happened on that one autumn morning that the little girl took her last breath. She had been young, way too young, and it was unfair that fate had stolen her life so soon. Her father had stayed up all night, grasping her fragile hand, begging for a miracle. It didn't happen. Her life slipped away trough his fingers. His daughter, his most precious treasure, was gone. The inevitable had ensued. Then came the tears. His vision got blurred and he couldn't help it. He wept and wept, but no matter how much he cried, the tears that dropped couldn't bring relief to his bottomless sorrow at all. Why did this have to happen? Who was responsible of the demise of such innocent child? Oh, he so wanted that somewhere out there would be a higher force so he could blame them for this tragedy. Deeply mourning, the father raised his beloved daughter and started to carry her tiny body. There was only one thing he could do. If the stories that were told around his home village were true. Perhaps he still had a chance to see his little girl. He simply loved her too much to let her go this easily. He just had to go to the hill of butterflies. The grieving father carried his child's dead body out of their warm home. The weather was a bit cold and the sky was clouded and dark like the man's mind. He began his travel to the hill that was good distance away from their village. Protecting the figure of the dearest person in his life as if she was still breathing, he journeyed to his destination. Even though the world seemed grim at that moment, the hill was beautiful. A lot of colorful flowers were blooming, and as the man reached the top of the place, then sat down with his daughter still in his arms, it appeared as if the gorgeous plants were guarding them. The man embraced her, petting her long, dark hair. Now he just had to wait. So he waited. Eventually the dawn turned to dusk. That whole time the man had squeezed his child's empty husk, mumbling to himself that everything was going to turn alright and that he loved her more than anything. He was so focused on the small body on his arms that he didn't realize that something miraculous started to happen around them. However, it didn't take long for him to snap out of his somber state of mind and become more aware of his surroundings. The magnificent flowers didn't get reduced to buds as the veil of darkness intertwined around the world. Instead, they started to glow with a radiant light in many different colors. The sight was breath-taking, but there was still more to come. Then they appeared; the butterflies. It was as if the flowers had summoned them. Those beautiful tiny beings just materialized out of nowhere, each one of them conquering a blossom for themselves. And then, in unison, they took off from their little plant platforms, rising higher and higher, and began to dance in the air. The sight was stunning. The man could just stare in awe as the butterflies fluttered around them. So it was true. The fable about night butterflies was valid. They could help him. Soon one of the colorful insects separated from the group of its sisters and brothers, descending to meet the man. It landed on his lips, and the man closed his eyes. For a moment the time felt like it had stopped. Only when the butterfly decided to leave the spot to ascend again did the man open up his eyes. “Daddy?” Greatly astonished, the father shifted his gaze at his precious little girl he was holding. She was staring at him with bright and joyful eyes. She was alive, she was alive! He closed his daughter in a tight hug, tears of happiness rolling down his face. His heart was beating wildly, bursting with love for his only important being in his life. Delight killed all the last remains of his previous sorrow that he had felt when he had arrived to the hills. It was like that misfortune never even happened. “Thank you… thank you!” father whispered and made known his gratefulness for the little insects. “What's wrong daddy? Why are you crying?” the little girl inquired. The man wiped away his tears before answering: “Everything is okay now. Nothing is wrong.” Then he kissed his daughter's forehead. She let out a small giggly noise, which made the father's heart melt. After that, they both stood up, hand in hand and looked together at the dance of butterflies. Those small creatures began to flutter around the father and his child. The family members looked at each other with a sheer glee on the face of them both. Then they gazed to the sky above and collectively, still holding their hands together, they started to ascend to the heavens with butterflies.EndlesslyThe stars are falling from the sky and I do not know why; are they escaping the blackest void that has spread across the heavens or are they tired of shedding tears to the world below that is now full of misery? The sight of their departure is beautiful nonetheless and when I shift my gaze away from the heavens and look back at you, I can see how the starlight is reflected from your glazed eyes, your body motionless as you wait for the sign that makes our bodies move like puppets controlled by strings. It seems like tonight you do not remember our earliest memories; I can see it from the way you are looking at me. No matter how many times I experience it, it always feels like a stab to the heart. I do not know if it is better this way, I am being torn apart anyway. Either we both retain our memories and are forced to face each other in the battlefield or one of us does not remember the other and thus only sees an enemy that has to be defeated while the other one is suffering from an unbearable heartache no one should ever have to endure. It never gets easier. But this is how our lives are, this is how it has been for a thousand years. Everything around us is dead and still, we remain. The soil under our feet has been lifeless for centuries, completely dry and cracked and nothing can grow from it. There are a few dead trees standing, like dry corpses, their branches like the fingers of the deceased as they desperately reach for the uncaring sky, begging for something, a rain or a sunshine, that would rejuvenate their withered carcasses. But the heavens ignore their silent cries. The trees here are the last ones remaining of a beautiful landscape before the war destroyed and butchered it all. Now they are nothing more but mementos of the days when everything was well. Winds play with their branches, twisting them, clinging onto them like mischievous spirits, not letting their dried-up corpses rest in peace. Tonight, however, the winds are in a different kind of mood. They are blowing across the vast field of nothingness in an ominous way and I can hear them whispering. They want blood, they want misery. I do not know what kind of sadistic glee they will gain from what is about to transpire here, but they will get what they wished for. With the vile winds came legions of soldiers of the past, groups of people I have seen for the past thousand years, but whom I cannot remember anymore. In my eyes, their bodies are translucent and their facial features have been smudged like ink stains. I simply do not recognize who they are anymore. Perhaps that is how they perceive me, maybe I am like a ghost to them, too. We are all supposed to be dead and gone now, and yet, here we are. Legions of ghostly soldiers have gathered behind your back and without looking, I know that I have comrades behind my back as well. We are all standing here, silent and motionless, waiting for the sign. Soon it comes: a blast of an ancient horn rushes throughout the battlefield, reaching every corner. The battle will begin and troops of soldiers who have spent a thousand years fighting the same war over and over again are engaging in a conflict once more, and some of them have forgotten why they even are here and what they are fighting for. But I know that losing your memories completely will not give you salvation. A luxury like a free will is something we do not have. Countless times I have raised my weapon against you and it just keeps getting harder – except on those days when I do not remember you. I do not want to do this anymore! But no matter how much I have begged or demanded this to end, it never does. My body is moving on its own, swinging my weapon, causing pain to you and every time my blade cuts your flesh, it feels like I just got cut, too. I never wanted to be part of this war and neither did you. The ancient mad lords forced us into this; they called it a holy war that would purify the land. But which side was the wicked and which was the righteous? There was no answer to that to begin with, the lords just wanted an excuse to steal the lands from the other one. This never was a holy war; it was a cursed one. We are still here, in the middle of a senseless battle, and where are the lords now? Have they died or just abandoned us, forcing us to repeat the war endlessly, unable to break out of this cycle? Just like our memories, the battlefield itself is flickering. It is unstable, a lot like our minds, and is unable to stay in its current state. Like ripples in time, flashes of various shapes of the field are echoing from the past, not sure which form to take. We can see past battles through the flickering and we are dancing macabrely together with the ghosts of our former selves. We will keep fighting even when our bodies start to break down. When do we stop? I do not know. Maybe when all of it is too much for a mortal mind to take and we get consumed by madness. Maybe when the land tries to reset itself and as a byproduct, so do we. Or maybe when whoever is pulling the strings gets tired. It definitely is not death that grants us a moment of rest and soothes our restless and rotten souls. Ah, how I see death as a friend… However, I have come to the conclusion that the world will die before we do.trophy