zoom_in
- visibility78
posted 3 months ago, edited 3 months ago
made a repeating pattern! :3
characters are my own
artwork is my own
do not edit and/or repost
DO NOT USE FOR AI
More From attributionalternate_emailVorgleVerseSee Morearrow_outward
Similar ArtworksSee Morearrow_outward
Ruusuja demoniltaTensecklan päiväkirja[ Yhdeksän päivää ennen päättymisjuhlaa ] Aivan yllättäen koko kylä oli muuttunut aavemaisen hiljaiseksi. Epätietoisuutta seurannut pelko ja hämmennys pitivät asukkaita tiukasti otteessaan päällikkömme käskettyä jokaista painumaan sisätiloihin suojaan. Meidän oli pysyttävä taloissamme kunnes hän ilmoittaisi ulkona liikkumisen olevan jälleen turvallista. Syytä tälle hän ei kertonut. Uskon kuitenkin, että lähes jokaisella kyläläisellä on aavistus siitä mistä tässä kaikessa onkaan kyse. Onnekkaita ovat ne hölmöt, joiden mieleen ei ole juolahtanutkaan että kyseinen tilanne voisi olla sen takana, sillä heillä on säilyvä tietynlainen mielenrauha. Itse pelkään pahinta. Pelkään kenties enemmän kuin kukaan muu. Minulla on tunne, että päällikkö on tehnyt pahan virheen. Päällikön kirjoitelmat[ Yhdeksän päivää ennen päättymisjuhlaa ] Lienee kohtalon ivaa, että historia toistaa itseään näin karmaisevalla tavalla vain juuri ennen kesän päättymisen vuoksi järjestettävää juhlaa. Mahtaako keneltäkään löytyä enää rahtustakaan juhlamieltä tämän murhenäytelmän jälkeen? Vai kohentaako tämä vain väkemme mielialaa juhlapäivän aikana, sillä silloin meillä on syytä riemuita demonin kukistumista jälleen kerran? Toivon vain, ettei tämä eriskummallinen tilanne vaikuta lähitienoon henkiin tavalla, josta seuraisi lisää vastoinkäymisiä kylällemme. Demonin paluun jälkeen on välttämätöntä, että kaikki sujuu juhlan aikana hyvin. On valitettavaa, että tämän piti sattua minun aikanani. Moniin, moniin sukupolviin demonia ei ole näkynyt kylässämme meitä suojelevien pyhien voimien ansiosta, mutta nyt… Syntinen on sallinut vitsauksen päästä keskuuteemme. Kylän päällikkönä olen kantanut vastuuni ja ottanut tilanteen haltuuni. Jäljitin tietäjä Ocironin avulla syyllisen, jotta tämä pahuus voitaisiin kitkeä pois joukostamme. Minut tullaan muistamaan kylämme historiassa miehenä, joka nujersi pahansuovat voimat ja palautti rauhan sukupolvien ajaksi. Aion varmistaa demonin vähintäänkin heikkenevän niin paljon, ettei se kykene vuosisatoihin näyttämään irvokkaita kasvojaan näillä main. Täydellinen turmio olisi mitä ihanteellisin, mutta en toivo liikoja. Syntinen on saatu kiinni ja Ociron tekee parhaillaan valmisteluja demonin hävittämiseksi perinteiden mukaisesti. Kun puhdistavat liekit tulevat roihuamaan ja kurkottelemaan kohti taivaita, pelon on määrä kaikota hirviön mukana. Toivottavasti sisintäni riipova viha ja häpeä hälvenevät niiden myötä. Syyllinen petti meidät kaikki ja asetti koko kylän vaaraan. Tämä anteeksiantamaton teko riittää syyksi vihan kytemiselle, mutta tämänkertainen tapaus on kannaltani mutkikkaampi ja täten sisältää moninaisemman joukon tunteita. Syntinen ei ollut kuka tahansa kyläläinen, vaan oma poikani Balyrym. Hän ei ansaitse enää oikeutta olla päällikön poika. Kylän aikakirjat – ote tietäjä Ocironin merkinnöistä[ Yhdeksän päivää ennen päättymisjuhlaa ] Jokainen meistä tuntee kauan sitten tapahtuneen tarinan, joka yhä edelleen vaikuttaa elämiimme. Eräs kauhistuttava olento, lajilleen ominaisesti häijy ja kieroutunut, riivasi kyläämme. Tuoden mukanaan vain kärsimystä, tuhoa ja ajoittain myös kuolemaa, demoni tuomitsi kylän pelon aikakaudelle. Silloinen päällikkö oli läheinen muuan voimallisen hengen kanssa – jopa niin läheinen, että jotkut sanovat hengen olleen hänen jälkeläistensä äiti. Lukuisten epäonnistuneiden karkottamisyritysten jälkeen päällikkö ymmärsi, ettei hänestä tai kenestäkään muusta olisi häätämään demonia pois heidän mailtaan, joten hän kääntyi hengen puoleen, anoen tältä apua kylän vapauttamisessa pirullisen olennon kirouksesta. Henki myöntyi ja auttoi kyläläisiä valmistamaan sielullisen pyhän suojauksen kylän ja koko lähiseudun ympärille. Se toimi kuin näkymätön, täydellinen kilpi, josta demoni ei kyennyt pistämään lävitse. Tämän asettamisen jälkeen henki ajoi turhautuneen ja raivostuneen olennon matkoihinsa. Oli kuitenkin varmaa, että se ei tyytyisi nielemään tappiotaan, vaan palaisi vielä jonain päivänä hakemaan hyvitystä. Kotiamme ympäröivä suoja oli muuten täydellinen yhtä heikkoutta lukuun ottamatta. Vaikka demoni ei omin voimin pääsisikään tunkeutumaan sen sisälle, näin saattoi kaikesta huolimatta käydä, mikäli joku kyläläisistä kutsuisi sen tänne. Tähän kuitenkin vaadittaisiin suurta syntiä kantava ihminen; joku, jonka mieli olisi liian heikko kyetäkseen vastustamaan olennon kuiskuttelemia houkuttelevia sanoja ja lupauksia. Siinä tapauksessa, että demoni onnistuisi solmimaan liiton tällaisen syntisen ihmisen kanssa, syntinen olisi vangittava ja poltettava roviolla. Vain siten tällainen side saataisiin rikottua. Demonin vaikutuksen alainen ihminen toimii kuin ankkurina suojausten sisällä, estäen pyhää voimaa torjumasta helvetillistä olentoa pois maalta, jolta se kauan sitten karkotettiin. Ihmisen kantamat synnit myös ruokkivat ja vahvistavat sitä antaen sille voimaa vastustaa kylämme ympärille asetettuja siunauksia. Syntisen polttaminen roviolla hyödyttää myös turmeltua sieluparkaa, sillä puhdistavat liekit vapauttavat hänet demonin otteesta ja takaa hänen sielulleen turvallisen matkan tuonpuoleiseen. Demoni ei kykene enää ottamaan sitä haltuunsa. Suren kovasti sitä, että meidän aikanamme keskuudestamme löytyi rappioitunut heikko mieli. Ja mikä pahinta, syntinen osoittautui päällikön omaksi pojaksi. Tämä tuli täytenä yllätyksenä meille. Hän vaikutti aina kunnon pojalta. Jokainen meistä oletti hänen jatkavan isänsä jalanjäljissä. Myönnän kuitenkin huomanneeni hänen viimeaikaisen alakuloisen käytöksensä. Sydäntäni painaa syyllisyyden raskas taakka, sillä jos olisin uhrannut hetken omaa aikaani tarkistaakseni onko hänellä kaikki kunnossa, olisin ehkä voinut auttaa häntä ennen kuin asiat olisivat kehittyneet täksi onnettomaksi tilanteeksi. Tämä on raskasta aikaa päällikölle. Hän rakasti poikaansa kovasti ja oli kovin ylpeä tästä. Vaikka hän kätkeekin sen vihalla, tiedän, että päällikön sisintä täyttää pohjaton murhe. Olen yllättynyt ja myös ihailen häntä siitä, että hän kykenee hoitamaan asian hänen velvollisuuksiensa vaatimalla tavalla. Kuka tahansa ei pysty sivuuttamaan rakkautta tehdäkseen sen, mikä on suuremman hyvän eduksi. Kenties jos olisin voimakkaampi, vanhempi, viisaampi ja hallussani olisi enemmän aikaa, voisin ratkaista tilanteen toisella tavalla ja pelastaa Balyrymin. Balyrymin viimeiset sanat[ Kahdeksan päivää ennen päättymisjuhlaa ] Virun kylmässä ja lohduttomassa sellissäni yksin kuolemaa odottaen. Perimätiedon mukaan minua odottaa pelastus, mutta itse näen sen silkkana kuolemantuomiona. Mutta ehkä se on mitä ansaitsen typeryydestäni… Pian koittaa hetki, jolloin ahnaat liekit syövät minut elävältä, mutta elämäni päättymisen pohdiskelun sijaan ajatukseni kulkevat toisaalla. Joka tapauksessa minä olen jo kuollut. Mitä minulle tapahtuukin… En välitä siitä enää. Kuka ikinä tuleekaan lukemaan nämä viimeiset sanani, haluan teidän tietävän, että otan nöyrästi vastaan isäni ja koko kyläni vihan. Ymmärrän täysin miksi jokainen on kääntänyt minulle selkänsä ja hylännyt minut. Heillä on siihen oikeus. Kunpa vain hän voisi antaa minulle anteeksi… Aivan… Tein sopimuksen demonin kanssa rakkauden vuoksi. Menetin sydämeni väärälle henkilölle. En saisi tuntea näin häntä kohtaan. Yritin kovasti näivettää nämä tunteet pois sydämestäni unohtaakseni ne, mutta ne olivat sitkeitä eivätkä suostuneet kuolemaan. Kiduin rakkauden tuskassa päivästä toiseen… Haikailin usein hänen peräänsä, havahtuen kuitenkin pian karuun todellisuuteen, jossa tiesin, etten koskaan saisi häntä vierelleni. Onko olemassa mitään pahempaa kärsimystä kuin se, ettei voi koskaan näyttää toiselle kuinka paljon tämä todella merkitsee sinulle? Sitten kohtasin sen demonin… Se lupasi auttaa minua pääsemään eroon minua hallitsevista sydänsuruista ja tarjota onnen, jonka ansaitsen. Se lupasi, että tulisin saamaan vastarakkautta armaaltani. En ole eläessäni kuullut yhtä taivaallisia sanoja… Tietenkin tuntien vanhan tarinan pahamaineisesta olennosta olin epäileväinen ja varautunut demonia kohtaan, mutta lienee tarpeetonta mainita, että lopulta se sai minut sanoillaan ja lupauksillaan pauloihinsa. En toivonut elämältäni mitään muuta kuin että minun olisi sallittu olla yhdessä rakastamani henkilön kanssa. Hän tuskin koskaan osaa edes aavistaakaan kuinka hän merkitsee minulle enemmän kuin kykenen sanoilla ilmaisemaan. Miksi näiden tunteiden piti johtaa tähän? Nyt jopa demoni on unohtanut minut. Vaistoan sen läsnäolon, mutta se ei ole täällä lähettyvilläni, vaan vaeltaa ympäri kylää. Luulen, että asukkaiden mieliä täyttävät pelko ja huoli vain ruokkivat ja vahvistavat sitä entisestään. Se olento nauttii tästä isän asettamasta tilanteesta täysin, eikä vaikuta olevan lainkaan huolissaan, vaikka se ehkä tietää mitä pian tulee tapahtumaan. Aavistan pahaa. Rukoilen koko sielullani, ettei se pirulainen ehdi kasvaa liian väkeväksi siihen mennessä, kun välillemme solmittu side katkaistaan. En minä tässä tilanteessa muuta voikaan kuin rukoilla… Tiedän olevani vain heikko typerys, mutta jos olisi olemassa vaihtoehtoinen keino demonista eroon pääsemiseksi, antaisin kaikkeni sen vuoksi, että saisin korjattua erheeni uhraamatta kenenkään elämää. Moputan kirje[ Kahdeksan päivää ennen päättymisjuhlaa ] Rakas äiti ja isä… Minulla ei ole aikaa löytää sopivia sanoja ilmaisemaan, kuinka paljon teitä rakastan. Ystäväni on pulassa ja minun on autettava häntä. Tunnen hänet paremmin kuin lintu taivaan ja tiedän, ettei hän ole voinut tehdä mitään väärää. En voi kuitenkaan todistaa mitään – siksi muiden vakuuttaminen hänen syyttömyydestään tuskin tulee onnistumaan. Minulla on vain yksi vaihtoehto. Mutta tiedän sen olevan oikein. Emme ehkä koskaan palaa takaisin kylään. Haluan teidän tietävän, että tulen aina rakastamaan teitä. Pidän teidät lähellä sydäntäni, minne sitten ikinä kuljenkaan. Toivon tämän tiedon tuovan lohtua teille. Hyvästi – ja anteeksi.Hamish - A Drunk StoryOnce upon a time there was a dog called Hamish. He was a little "Scotty dog" who came from Scotland. He had an established job as a game designer, but he was also versed in painting and window repair. One day, while freelancing washing windows, he wondered what it would be like to live like a gopher. The only problem was, as knowledgable as he was, Hamish didn't know anything about gophers. Thus, once he had finished his current task, he realised he needed to go to the library. He had a phone, sure, but it wasn't a smartphone, just a "dumbphone" as you will, that was only capable of fulfilling its base function of calling people. So, he quickly headed home for a change of clothes before he set off for the library. On his way he met a dragon who was from out of town. The dragon asked him various questions about how to get to certain places, and while Hamish was very knowledgable, especially about where he lived, the dragon was asking him silly questions such as the quickest and most cost-effective route to Jupiter, to which Hamish unfortunately couldn't answer. He did, however, point the dragon in the direction of the library, which, as we already know, was the place he was going himself. The dragon looked mostly delighted, but was also puzzled. He wanted to know whether anyone at the library would be able to answer his questions. Hamish, as mild-tempered and patient as he was, didn't know whether anyone at the library would know, but he would endeavour to find out as well while he was there. The dragon this time was delighted, but had the problem of not knowing where the library was, seeing as he was from out of town. Hamish, as knowledgable as he was, could actually answer this question, and so thus asked the dragon whether he could escort him. The dragon agreed, and off they went post-haste. While on their way, Hamish asked about the dragon. It turned out the dragon was Welsh, was red and purple, and was called Marvin. Marvin was an ecological expert who had a vast interest in space travel. He had a friend, a cat, called Frieda, who was mostly ginger. She wore a tinfoil hat and often asked him interesting questions such as what temperature should Irn-Bru be when prepared in a bathtub and what bricks used in buildings talk about all day. This seemed to explain Marvin's questions somewhat, Hamish thought to himself. After all, they do say things about birds and feathers. Having said that, Marvin went on to tell him all about the time he saw two swallows in the street engaged in a heated debate about certain velocities, but as interesting as their conversation was, Marvin didn't have the time to listen to all of it, neither did he have the answers they were heartily discussing. You see, Marvin was on his way to a convention, one that involved the measuring of toenails, and not one that you would like to picture, either. Despite his reservations, Hamish did ask more indepth questions about this convention, and so Marvin told him all about the competition for "most wiggly toenail" and the prize, which he didn't win this time, being a whole flask of chicken soup. It was a shame, really, seeing as he rather liked chicken soup, especially as this chicken soup was free of charge, being a prize and all, instead he had to buy his own chicken soup when he got home. It transpired Frieda had told him about this convention, alas she couldn't go that day as she was having a new tinfoil hat fitted in the expensive tailors off the high street. Marvin had asked her about what else they sold, but she could only tell him about the tinfoil hats, as that was the only thing she ever went in for. Marvin had also inquired about whether the tinfoil hat fitting could ruin her perm that she had done every two weeks, but Frieda got surprisingly cagey about it. Quite likely it did, Marvin thought, but didn't wish to press her further on the topic for fear of potentially upsetting his friend. When all of this knowledge had been relayed to Hamish, he was only too glad to have reached the library. Sure, it indicated that Marvin was a good friend for not upsetting Frieda, but Hamish realised their lives were so vastly different and shuddered at the thought of having his toenails measured for wigglyness. Although, interest piqued, he wondered how one could even measure the wigglyness of toenails, and whether it was a true competition and how long it had been a tradition for, or if it was even a tradition at all or whether he had suddenly assumed so. That was something else he had mentally written down on his list of things to look for in the library. His game plan was to ask the librarian for a book about gophers and then access to the computers to find out exactly what Marvin was talking about, or whether he was actually having him on, but considering his seriousness, and him having a friend who wore a tinfoil hat, it was more likely that this was true. Marvin held open the library door for Hamish once they had arrived, at the very least as a kind of thanks for the escort, and explained he would be asking the librarian whether they knew of any books that may answer his questions. Hamish offered the fact that even if the librarian didn't have the answers he wanted, they did have a set of computers that he could use to look the questions he had up on. Marvin nodded, but, as Hamish discovered, was a traditionalist, and would prefer to look it up in a book. Hamish, understanding of Marvin's ways, nodded as well and decided to let him get on with it. There was only one librarian today, as it was a Sunday, and so Hamish and Marvin had to decide which of them would go up first. Hamish argued because he had a relatively simple request, he should go first, however, Marvin responded that because he was a guest he should go first. After some to-and-fro, they both came to a realisation that they could settle this some other way. Hamish suggested they toss a coin, but Marvin then disagreed, pushily suggesting that they should have a competition. Hamish dreaded the thought that Marvin had a "wiggliest toenail" competition in mind, but rather Marvin had something far, far simpler. He pointed to his feet and, without looking at them, proudly exclaimed he would measure their shoelaces. Except, Hamish pointed out, neither of them were wearing shoes. Marvin hit his palm against his forehead, quickly seeing his silly mistake and apologised for his lack of shoes. He did continue to push his point and heavily implied they should both buy a pair from the shoe shop opposite the library. Hamish, however, was not buying into his view. He didn't understand why he should have to buy a whole new pair of shoes just for one occasion. Marvin disagreed, saying that actually, buying a new pair of shoes meant Hamish had plenty more opportunities to wear them out and about. Hamish continued to disagree, stating that actually, he didn't wear shoes often enough to warrant buying an entirely new pair. Marvin and Hamish were thus at an impasse, and while in this state meant neither of them could get the answers they wanted. Hamish looked at Marvin and for a solid minute questioned how he got to this point in his life. Marvin, meanwhile, looked at Hamish and questioned what he was going to have for dinner. Chicken soup was nice, although not his absolute favourite, but was the easiest, and quickest, to make. Hamish, trying to be the better person, relented and let Marvin speak to the librarian first, rethinking his battle plan and now deciding to look for a book about gophers himself, or, should it come to it, just look online. Actually, now that he really thought about it, it made more sense to go straight to the computer and look for answers to both of his questions there. Admittedly he did want to speak to the librarian, seeing as he trusted this library very much and they hadn't put him wrong yet, but had to accept his loss and lick his wounds. It would be the more moral thing to do, probably. Allowing Marvin to go first, he headed off to the second floor with the computers. When he ascended the stairs, he saw that all of them were currently being used. With a heavy and most animated sigh, he went back downstairs and began trawling the library for books about animals. After searching the aisles twice over, he eventually, and luckily, found a book strictly about gophers and their habits. He took this opportunity to sit down and read at long last. However, barely a few pages in, he was interrupted. He looked up to find Marvin standing infront of him, holding two books: one on space travel, and the other about strange traditions and customs. He apologised for being so headstrong and understood that he was being very pushy, and so he wanted to make it up to Hamish by taking it upon himself to help provide him with as many of the answers he could without Hamish having to do the legwork. Hamish was greatly surprised by this, and also intensely grateful for the sudden turnaround in his behaviour, and was a little bit proud of Marvin's self-awareness. He invited Marvin to sit next to him, and so together they looked through their books. Marvin unfortunately didn't find a cost-effective, nor quick, route to Jupiter, but found one nonetheless. Hamish found that, surprisingly, Marvin wasn't pulling his leg, the toenail competitions were real and weren't limited to finding just the "wiggliest" of toenails, rather there was an almost exhaustive list, that included but was in no uncertain terms and means limited to: beauty, spottiness, bendiness, and singing ability. Hamish couldn't fathom a toenail singing competition but Marvin verified it was indeed something that was possible as one of his cousins twice removed had a singing toenail, and had won third prize in a national competition with it. The day ended with Marvin telling Hamish all about his strange friends and family, and Hamish inviting them all around to his house for tea and cucumber sandwiches should they want to. Marvin gravely admitted his great-great-great grandfather was deathly allergic to cucumber, but everyone else seemed to be fine, which made little to no difference seeing as his great-great-great grandfather had passed on from said allergy so it wouldn't hurt him. However, Hamish asked whether anyone else had any allergies and offered something no-one was allergic to, just to cover his bases. Luckily for him, Marvin happily told him that was the only allergy he knew of, and that everything should be fine otherwise. Hamish patted him on the back and called it a date, and that now he knew where he was going, to stop by his house anytime.person