zoom_in
- comment6
- visibility208
posted 6 months ago, edited 6 months ago
i think i finally settled on a design :)
character is my own
The Mirror and story are my own
artwork is my own
do not edit and/or repost
DO NOT USE FOR AI
More From cakealternate_emailKorwynzeSee Morearrow_outward
Similar ArtworksSee Morearrow_outward
Ruusuja demoniltaTensecklan päiväkirja[ Yhdeksän päivää ennen päättymisjuhlaa ] Aivan yllättäen koko kylä oli muuttunut aavemaisen hiljaiseksi. Epätietoisuutta seurannut pelko ja hämmennys pitivät asukkaita tiukasti otteessaan päällikkömme käskettyä jokaista painumaan sisätiloihin suojaan. Meidän oli pysyttävä taloissamme kunnes hän ilmoittaisi ulkona liikkumisen olevan jälleen turvallista. Syytä tälle hän ei kertonut. Uskon kuitenkin, että lähes jokaisella kyläläisellä on aavistus siitä mistä tässä kaikessa onkaan kyse. Onnekkaita ovat ne hölmöt, joiden mieleen ei ole juolahtanutkaan että kyseinen tilanne voisi olla sen takana, sillä heillä on säilyvä tietynlainen mielenrauha. Itse pelkään pahinta. Pelkään kenties enemmän kuin kukaan muu. Minulla on tunne, että päällikkö on tehnyt pahan virheen. Päällikön kirjoitelmat[ Yhdeksän päivää ennen päättymisjuhlaa ] Lienee kohtalon ivaa, että historia toistaa itseään näin karmaisevalla tavalla vain juuri ennen kesän päättymisen vuoksi järjestettävää juhlaa. Mahtaako keneltäkään löytyä enää rahtustakaan juhlamieltä tämän murhenäytelmän jälkeen? Vai kohentaako tämä vain väkemme mielialaa juhlapäivän aikana, sillä silloin meillä on syytä riemuita demonin kukistumista jälleen kerran? Toivon vain, ettei tämä eriskummallinen tilanne vaikuta lähitienoon henkiin tavalla, josta seuraisi lisää vastoinkäymisiä kylällemme. Demonin paluun jälkeen on välttämätöntä, että kaikki sujuu juhlan aikana hyvin. On valitettavaa, että tämän piti sattua minun aikanani. Moniin, moniin sukupolviin demonia ei ole näkynyt kylässämme meitä suojelevien pyhien voimien ansiosta, mutta nyt… Syntinen on sallinut vitsauksen päästä keskuuteemme. Kylän päällikkönä olen kantanut vastuuni ja ottanut tilanteen haltuuni. Jäljitin tietäjä Ocironin avulla syyllisen, jotta tämä pahuus voitaisiin kitkeä pois joukostamme. Minut tullaan muistamaan kylämme historiassa miehenä, joka nujersi pahansuovat voimat ja palautti rauhan sukupolvien ajaksi. Aion varmistaa demonin vähintäänkin heikkenevän niin paljon, ettei se kykene vuosisatoihin näyttämään irvokkaita kasvojaan näillä main. Täydellinen turmio olisi mitä ihanteellisin, mutta en toivo liikoja. Syntinen on saatu kiinni ja Ociron tekee parhaillaan valmisteluja demonin hävittämiseksi perinteiden mukaisesti. Kun puhdistavat liekit tulevat roihuamaan ja kurkottelemaan kohti taivaita, pelon on määrä kaikota hirviön mukana. Toivottavasti sisintäni riipova viha ja häpeä hälvenevät niiden myötä. Syyllinen petti meidät kaikki ja asetti koko kylän vaaraan. Tämä anteeksiantamaton teko riittää syyksi vihan kytemiselle, mutta tämänkertainen tapaus on kannaltani mutkikkaampi ja täten sisältää moninaisemman joukon tunteita. Syntinen ei ollut kuka tahansa kyläläinen, vaan oma poikani Balyrym. Hän ei ansaitse enää oikeutta olla päällikön poika. Kylän aikakirjat – ote tietäjä Ocironin merkinnöistä[ Yhdeksän päivää ennen päättymisjuhlaa ] Jokainen meistä tuntee kauan sitten tapahtuneen tarinan, joka yhä edelleen vaikuttaa elämiimme. Eräs kauhistuttava olento, lajilleen ominaisesti häijy ja kieroutunut, riivasi kyläämme. Tuoden mukanaan vain kärsimystä, tuhoa ja ajoittain myös kuolemaa, demoni tuomitsi kylän pelon aikakaudelle. Silloinen päällikkö oli läheinen muuan voimallisen hengen kanssa – jopa niin läheinen, että jotkut sanovat hengen olleen hänen jälkeläistensä äiti. Lukuisten epäonnistuneiden karkottamisyritysten jälkeen päällikkö ymmärsi, ettei hänestä tai kenestäkään muusta olisi häätämään demonia pois heidän mailtaan, joten hän kääntyi hengen puoleen, anoen tältä apua kylän vapauttamisessa pirullisen olennon kirouksesta. Henki myöntyi ja auttoi kyläläisiä valmistamaan sielullisen pyhän suojauksen kylän ja koko lähiseudun ympärille. Se toimi kuin näkymätön, täydellinen kilpi, josta demoni ei kyennyt pistämään lävitse. Tämän asettamisen jälkeen henki ajoi turhautuneen ja raivostuneen olennon matkoihinsa. Oli kuitenkin varmaa, että se ei tyytyisi nielemään tappiotaan, vaan palaisi vielä jonain päivänä hakemaan hyvitystä. Kotiamme ympäröivä suoja oli muuten täydellinen yhtä heikkoutta lukuun ottamatta. Vaikka demoni ei omin voimin pääsisikään tunkeutumaan sen sisälle, näin saattoi kaikesta huolimatta käydä, mikäli joku kyläläisistä kutsuisi sen tänne. Tähän kuitenkin vaadittaisiin suurta syntiä kantava ihminen; joku, jonka mieli olisi liian heikko kyetäkseen vastustamaan olennon kuiskuttelemia houkuttelevia sanoja ja lupauksia. Siinä tapauksessa, että demoni onnistuisi solmimaan liiton tällaisen syntisen ihmisen kanssa, syntinen olisi vangittava ja poltettava roviolla. Vain siten tällainen side saataisiin rikottua. Demonin vaikutuksen alainen ihminen toimii kuin ankkurina suojausten sisällä, estäen pyhää voimaa torjumasta helvetillistä olentoa pois maalta, jolta se kauan sitten karkotettiin. Ihmisen kantamat synnit myös ruokkivat ja vahvistavat sitä antaen sille voimaa vastustaa kylämme ympärille asetettuja siunauksia. Syntisen polttaminen roviolla hyödyttää myös turmeltua sieluparkaa, sillä puhdistavat liekit vapauttavat hänet demonin otteesta ja takaa hänen sielulleen turvallisen matkan tuonpuoleiseen. Demoni ei kykene enää ottamaan sitä haltuunsa. Suren kovasti sitä, että meidän aikanamme keskuudestamme löytyi rappioitunut heikko mieli. Ja mikä pahinta, syntinen osoittautui päällikön omaksi pojaksi. Tämä tuli täytenä yllätyksenä meille. Hän vaikutti aina kunnon pojalta. Jokainen meistä oletti hänen jatkavan isänsä jalanjäljissä. Myönnän kuitenkin huomanneeni hänen viimeaikaisen alakuloisen käytöksensä. Sydäntäni painaa syyllisyyden raskas taakka, sillä jos olisin uhrannut hetken omaa aikaani tarkistaakseni onko hänellä kaikki kunnossa, olisin ehkä voinut auttaa häntä ennen kuin asiat olisivat kehittyneet täksi onnettomaksi tilanteeksi. Tämä on raskasta aikaa päällikölle. Hän rakasti poikaansa kovasti ja oli kovin ylpeä tästä. Vaikka hän kätkeekin sen vihalla, tiedän, että päällikön sisintä täyttää pohjaton murhe. Olen yllättynyt ja myös ihailen häntä siitä, että hän kykenee hoitamaan asian hänen velvollisuuksiensa vaatimalla tavalla. Kuka tahansa ei pysty sivuuttamaan rakkautta tehdäkseen sen, mikä on suuremman hyvän eduksi. Kenties jos olisin voimakkaampi, vanhempi, viisaampi ja hallussani olisi enemmän aikaa, voisin ratkaista tilanteen toisella tavalla ja pelastaa Balyrymin. Balyrymin viimeiset sanat[ Kahdeksan päivää ennen päättymisjuhlaa ] Virun kylmässä ja lohduttomassa sellissäni yksin kuolemaa odottaen. Perimätiedon mukaan minua odottaa pelastus, mutta itse näen sen silkkana kuolemantuomiona. Mutta ehkä se on mitä ansaitsen typeryydestäni… Pian koittaa hetki, jolloin ahnaat liekit syövät minut elävältä, mutta elämäni päättymisen pohdiskelun sijaan ajatukseni kulkevat toisaalla. Joka tapauksessa minä olen jo kuollut. Mitä minulle tapahtuukin… En välitä siitä enää. Kuka ikinä tuleekaan lukemaan nämä viimeiset sanani, haluan teidän tietävän, että otan nöyrästi vastaan isäni ja koko kyläni vihan. Ymmärrän täysin miksi jokainen on kääntänyt minulle selkänsä ja hylännyt minut. Heillä on siihen oikeus. Kunpa vain hän voisi antaa minulle anteeksi… Aivan… Tein sopimuksen demonin kanssa rakkauden vuoksi. Menetin sydämeni väärälle henkilölle. En saisi tuntea näin häntä kohtaan. Yritin kovasti näivettää nämä tunteet pois sydämestäni unohtaakseni ne, mutta ne olivat sitkeitä eivätkä suostuneet kuolemaan. Kiduin rakkauden tuskassa päivästä toiseen… Haikailin usein hänen peräänsä, havahtuen kuitenkin pian karuun todellisuuteen, jossa tiesin, etten koskaan saisi häntä vierelleni. Onko olemassa mitään pahempaa kärsimystä kuin se, ettei voi koskaan näyttää toiselle kuinka paljon tämä todella merkitsee sinulle? Sitten kohtasin sen demonin… Se lupasi auttaa minua pääsemään eroon minua hallitsevista sydänsuruista ja tarjota onnen, jonka ansaitsen. Se lupasi, että tulisin saamaan vastarakkautta armaaltani. En ole eläessäni kuullut yhtä taivaallisia sanoja… Tietenkin tuntien vanhan tarinan pahamaineisesta olennosta olin epäileväinen ja varautunut demonia kohtaan, mutta lienee tarpeetonta mainita, että lopulta se sai minut sanoillaan ja lupauksillaan pauloihinsa. En toivonut elämältäni mitään muuta kuin että minun olisi sallittu olla yhdessä rakastamani henkilön kanssa. Hän tuskin koskaan osaa edes aavistaakaan kuinka hän merkitsee minulle enemmän kuin kykenen sanoilla ilmaisemaan. Miksi näiden tunteiden piti johtaa tähän? Nyt jopa demoni on unohtanut minut. Vaistoan sen läsnäolon, mutta se ei ole täällä lähettyvilläni, vaan vaeltaa ympäri kylää. Luulen, että asukkaiden mieliä täyttävät pelko ja huoli vain ruokkivat ja vahvistavat sitä entisestään. Se olento nauttii tästä isän asettamasta tilanteesta täysin, eikä vaikuta olevan lainkaan huolissaan, vaikka se ehkä tietää mitä pian tulee tapahtumaan. Aavistan pahaa. Rukoilen koko sielullani, ettei se pirulainen ehdi kasvaa liian väkeväksi siihen mennessä, kun välillemme solmittu side katkaistaan. En minä tässä tilanteessa muuta voikaan kuin rukoilla… Tiedän olevani vain heikko typerys, mutta jos olisi olemassa vaihtoehtoinen keino demonista eroon pääsemiseksi, antaisin kaikkeni sen vuoksi, että saisin korjattua erheeni uhraamatta kenenkään elämää. Moputan kirje[ Kahdeksan päivää ennen päättymisjuhlaa ] Rakas äiti ja isä… Minulla ei ole aikaa löytää sopivia sanoja ilmaisemaan, kuinka paljon teitä rakastan. Ystäväni on pulassa ja minun on autettava häntä. Tunnen hänet paremmin kuin lintu taivaan ja tiedän, ettei hän ole voinut tehdä mitään väärää. En voi kuitenkaan todistaa mitään – siksi muiden vakuuttaminen hänen syyttömyydestään tuskin tulee onnistumaan. Minulla on vain yksi vaihtoehto. Mutta tiedän sen olevan oikein. Emme ehkä koskaan palaa takaisin kylään. Haluan teidän tietävän, että tulen aina rakastamaan teitä. Pidän teidät lähellä sydäntäni, minne sitten ikinä kuljenkaan. Toivon tämän tiedon tuovan lohtua teille. Hyvästi – ja anteeksi.The Tiger's HeartOnce in the past was a time when they had not been aware of each other's existence. She came from a big city and he… well, he came from a small village. If neither of them had never began their own adventure, would they have met at all? However, perhaps it was meant to be that their fates got intertwined together. That was what he wanted to believe, at least. His love for her was so deep that it felt almost unreal and even something beyond mortal's comprehension. She meant the world to him, and more. After their hearts had met, they could not be separated ever again. Lately he had felt that this was truer than before due to his journey of trying to get more powerful. He had not seen her for a while and it was tearing his heart. Thinking about her, however, eased the pain a little. Even though they were away from each other, their hearts would still remain united. Oh, he remembered it so clearly. They had got along well immediately. She was the loveliest maiden he had ever met. There was something about her, something he couldn't really explain with words, but it made his heart burst with love. Of course, she was kind-hearted and beautiful, maybe even a bit silly… especially when it came to money. But she was his silly beauty. Together they became a perfect match. Not only with their hearts but as warriors and defenders of their world as well. They had fought against the Wraiths as one. In a battlefield he was a fierce beast who protected his beloved one with his life and she, a mighty spellcaster, would ease his pain with her healing abilities. And together, they were unstoppable force. Simultaneously they had advanced as combatants and practitioners of Spiritual Cultivation. They had experienced and overcome a lot of fear and horrors which regular people would never have to face. But these occurrences had only made their bond stronger. And together, they both became sages, which makes them one of the most enlightened people in the world. But no matter how much they developed spiritually, it was nothing in comparison of his love for her that just kept growing and growing. They had not talked about their feelings that much, but he was positive that they didn't need words – they knew everything in their hearts. Whenever they would stare at each other's eyes and he would hold her fragile body in his strong arms, shielding it from all the evil in this world, they would be in a state where they didn't need to speak. They shared their feelings for each other through their eyes. It was unquestionable that their love was everlasting. He let out a heavy sigh. He missed her so much. He longed for her presence, and wanted to hold her close to him so badly… Perhaps it was time for him to stop pursuing power and go to where his heart was yearning for. Then he looked at the horizon and started his journey back to where he belonged.headphones